Suomessa valmistuu noin 4000 tietotekniikan uutta ammattilaista vuodessa. Noin puolet heistä hakeutuu ohjelmoijiksi. Samaan aikaan ala tarvitsee jopa 8000 uutta tekijää ja määrä kasvaa tulevina vuosina jopa 40 000. Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusen mukaan tietotekniikan ammatillisessa koulutuksessa aloittaneiden määrä on pienentynyt sadoilla viime vuosina (Vipunen.fi). On selvää, että yhtälö ei tule toimimaan alati päivittyvien vaatimusten ja vähenevän tekijäjoukon aikana.

Mikä tästä seuraa? Kun kotimainen työvoima ei riitä ja jos kansainvälistä työvoimaa ei uskalleta tai osata rekrytoida, jäävät ideat toteuttamatta, digitalisaation vaatimia toimia tekemättä, eläköityvät tekijät korvaamatta, tuotteet julkaisematta tai sitten putkesta tulee luokatonta kakkosluokan käyttöliittymää, jotka jo useimmat tunnistavat arjessaan.

Tähän tepsii se, että niin nuoret miehet kuin naiset pitää saada innostumaan uudelleen tekniikan alan työmahdollisuuksista tai työvoima on saatava muualta. Tässä kohtaa voidaan ottaa näkymä sekä lähelle, että Suomen rajojen ulkopuolelle.

 

Onko kielivaatimukset vain jäänne jostain vanhasta?

Ellun Kanojen Marjaana Toiminen  referoi 17 heinäkuuta Helsingin Sanomissa IT-rekrytoijan ”Pitkä lista – lyhyt lista” tarinaa. Pitkä lista tarkoitti tässä yhteydessä listaa, jossa ovat mukana myös ei-suomea puhuvat kandidaatit ja lyhyt lista sisälsi pelkästään suomalaisia. Asiakkaat tuntuivat yleensä pistävän etusijalle sen lyhyen vain suomea puhuvien listan.

Edellisen tarinan perusteella rekrytoija jaksoi edelleen uskoa, että tilanne kääntyy ja hän jaksoi optimistisesti tehdä myös sen pitkän listan, jos vaikka asiakas sattuisi yllättämään. Onneksi monet yritykset osaavat jo kansainvälisen henkilöstön rekrytoinnin ja näin ollen he ovat tehneet rekrytoinnin itselleen kertaluokkaa helpommaksi. He ovat etulyöntiasemassa jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa. Mikäli kansainvälisen henkilöstön palkkaaminen kilpistyy edelleen suomen kielen vaatimukseen, kannattaa miettiä, onko kielivaatimus enää oikea edellytys työssä pärjäämiselle vai jäänne jostain vanhasta?

 

Onko meillä malttia oppia?

Leijonanosa vastavalmistuneista suomalaisista tietotekniikka-ammattilaisista on työllistynyt vuoden sisällä kokoaikaisesti osa-aikatyöstä puhumattakaan. Hyvä niin, sillä nuorilla on se viimeisin teoreettinen tietotaito, uteliaisuus uuteen ja käsitys mihin kannattaisi panosta. Toistaiseksi Suomeen tulee opiskelijoita kaikkialta maailmasta hyvämaineisen koululaitoksen inspiroimana ja yllättävän monet heistä olisivat halukkaita jäämään. Valitettavasti yli puolet heistä lähtee pois, sillä työllistyminen koetaan vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi. Ulkomaisissa tutkinto-opiskelijoissa onkin loistava tulevaisuuden tekijäporukka jo nyt. Ja kun nuorena on tänne tullut, aikanaan löytyy se riittävä suomenkielikin yhä useammalta. Kielitaito hiotaan ei pelkästään kursseja käymällä, mutta myös työpaikan arjessa, pelikentällä tai kahvipöydässä.

Isompi urakka on kokeneiden tekijöiden houkutteleminen Suomeen. Olemme myös löytäneet lähteitä, joista on mahdollista löytää kokenutta työvoimaa lähes pohjattomasti. Kysymys kuuluu, onko suomalaisella bisneskentällä malttia muuttua ja kehittyä aidosti kansainväliseksi tekijöiden yhteisöksi, joka toivottaisi nämä osaajat tervetulleiksi? Ja tämä ei tarkoita joitain yksittäisiä rekrytointeja laastariksi vaan merkittävää prosenttilukua työvoimasta jokaisessa yrityksessä.

Kirjoittaja

Arja Martikainen

Business&Concept Owner
Northstarjobs talent community Nordics – Barona IT